Sukellussuunnistusviesti

Lahtelaiset urheilusukeltajat veivät 13. ja 14.7.1967 vedenalaista viestiä Vesijärven päästä päähän. Jo talvella oli puheena jonkinlaisen tempauksen järjestäminen, joka samalla olisi harjoitusta seuran kuudelle aktiivisimmin toimivalle jäsenelle. Keväällä ajettiin autossa avantoon ja tutkittiin, minkälaiset mahdollisuudet on päästä suljetusta vaunusta pinnalle jääkylmässä vedessä. Se onnistui.

Matka on tehty ja voitto on kotona. Yhteisenä finaalina uivat kaikki kuusi samanaikaisesti rantaan ja hinasivat poijun viestikapuloineen perille.

Nyt kesällä oli kysymyksessä 21km mittainen viestisukellus, kuulemma ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Kun kuparinen viestilieriö painui Vääksyssä veteen, nousi se pintaan vasta Lahden matkailukeskuksen Mukkulan rannassa. Kuuden uskalikon osaksi tuli aina tiettyjen vuorojen jälkeen puolen tunnin sukellus. Läpinäkyvä muovipoiju, jonka päässä oli sukeltajien lippu, ilmoitti missä oli kapulan kuljettaja. Tukialus Kuutti, joka oli tuon yhdeksäntoista tuntia kestäneen matkan ajan näiden kuuden kotina, lipui hitaasti vieressä. Poijun vieressä vesi kupli ja se oli varma merkki siitä, että kaikki oli kunnossa. Silloin tällöin välähti merkkilamppu poijussa, ja yhteys pysyi joka hetki sukeltajan ja tukialuksen välillä. Kajuutassa toiset valmistautuivat seuraavaan vaihtoon tai riisuivat märkää pukua käydäkseen sitten lepäämään. Poliisien vene seurasi myös matkassa, ja muitakin asiasta kiinnostuneita oli mukana.

Nämä kuusi uskalikkoa rohkenivat kulkea Vesijärven päästä päähän 4-6 metrin syvyydessä. Vasemmalta Pentti Puhakka, Raimo Lankinen, Raija Sarkonsalo, Jorma Lindqvist, Veikko Nordman ja Alf Swanson. Runsas yleisöjoukko oli poikia vastaanottamassa.

Lahden meripelastusyhdistyksen sammakkomiesjaosto lähti tätä hankettaan toteuttamaan jo viime vuoden lokakuussa. Talvella harjoiteltiin uimahallissa ja Vesijärvelläkin, vaikka jää kattoi vielä suuren selän. Sukellettiin jään alla ja annettiin näytöksiä yleisöllekin. Samalla saatiin tarvittavaa harjoitusta tulevaa voimanponnistusta varten. Vetäjänä tässä joukossa on liikkeenharjoittaja Pentti Puhakka, 39, mukana automyyjä Raimo Lankinen, 24, teknikko Jorma Lindqvist, 25, varastomies Veikko Nordman, 20, hitsaaja Alf-Erik Swanson, 37, ja kermana pinnalla lastenhoitaja Raija Sarkonsalo, 26. Heidän keskinäinen yhteistyönsä on kaiken aikaa ollut esimerkillisen kurinalaista. Aivan puolen minuutin tarkkuudella on kaikki toiminut, eikä rasittavan yöharjoituksenkaan aikana ole kenenkään huulilta tullut väsymystä tai kyllästymistä osoittavaa sanaa.

Itse viestisukelluksen aikana yön rasitukset tuntuivat lähinnä siinä, että vielä vähän unisina suunnistusosuudelleen sukeltaneet viestinviejät saattoivat pikkaisen harhautua suunnasta. Niinpä Veksi Nordman innostui uimaan ympyrää melkein puolituntia, Jaska Puhakka oli painua päin kallioseinämää. Kerran pidettiin hieman liikaa painoja vyöllä ja matkanteko hidastui siitä syystä. Ilmasäiliöstä tulevan putken suukappale rohdutti monen huulet, ja tietysti aamusella yön rasitukset painoivat ja pieni vilunväristys kävi jokaisella, kun oli vähän aikaa ollut Kuutin kannella.

Yön hiljaisina hetkinä tutkittiin suunta tarkasti ennakolta ennen kuin hypättiin märkään elementtiin. Tässä samassa muovilevyssä oi kompassi ja syvyysmittari.

Paineilmaa oli pulloissa 40 000 litraa Kuutin kannella kun lähdettiin. Varauduttiin suorittamaan jossakin vaiheessa täydennystäkin, mutta kaikkiin pulloihin ei tarvinnut koskeakaan. Lahden kaupungin palopäällikkö Olanterä oli ollut asialla, ja pulloissa oli juuri se oikea paine.

Mikä sai sitten sukeltajakuusikon suorittamaan tällaisen urakan ja aivan vapaaehtoisesti. Jokaisen kohdalla antoi tiedustelu saman tuloksen: vesi on aina viehättänyt.

Sukeltajilla ilmenee sukeltajantautia. Kuinka oli sitten laita näiden kuuden. Koska sukellussyvyys oli vain 4-6 metriä, oltiin painottomassa tilassa, eikä näitä vaivoja esiintynyt.

Mihin Raija on rakastunut? Tietysti sukeltajan elämänlankaan ilmasäiliöön.

Kokemuksia vstaisen varalle, sitäkin kysyttiin. Aluksi todettiin joukkohengen olleen niin erinomaisen, että oikein hyvää teki. Todettiin voitavan vaikeuksitta liikkua 4-6 metrin syvyydessä ja kerralla käytetty aika, puoli tuntia, tuntui sopivalta. Kiitollisina sukeltajat muistivat, että kaupunki oli asialla ja antoi taloudellista tukea kovan urakan suorittamiseksi. Kukaan ei matkan varrella häirinnyt. Matkan päätteeksi Mukkulan saunassa heiluivatkin vastat todella antaumuksella, kun kaikesta vedestä likoamisesta huolimatta piti pestä pintaa.

Tämä viestisukellus, joka oli muuten ensimmäinen koko maailmassa, näytti mistä sisupussit löytyvät ja kuinka meripelastustoiminta tekee itseään tunnetuksi sisämaan järvissäkin.

P. Nikkilä